Tuskapaatti

Mitä tehdä kun iskee kova autokuume ja menopelin hankkiminen ei ole vaihtoehto? Yksi hyvä konsti on hypätä virtuaalikotteron rattiin ja kaahailla unelma-autollaan ympäri San Franciscoa.

Muistan pelanneeni ensimmäistä Driveria joskus 2000-luvun alkupuolella, mutta siihen muistini sitten päättyykin.  Sarjan viidennen osan kimppuun lähdinkin käytännössä nollatiedoilla.  Pelikotelon takakannen lukeneena odotin rosvojen jahtaamista, mutta iloiseksi yllätykseksi tekemistä on hyvin laajalla skaalalla. Poliisin roolin lisäksi pelissä pääsee myös rosvon saappaisiin. Tehtäviin kuuluu myös kilpa-ajoa sekä tarkasti merkityllä radalla, että vapaalla reitillä pisteestä toiseen ja vaikka mitä muuta. Kartalle on myös ripoteltu minihaasteita joissa pitää vaikkapa ajaa 20 sekuntia vastaan tulijoiden kaistalla tai driftata sata metriä. Suurin osa tehtävistä tapahtuu liikenteen joukossa joten ajaessa saa olla tarkkana.

Kaupungissa on myös movie token –nimeä kantavia kerättäviä merkkejä. Jokaista kymmentä kerättyä

Pelin juoni on melko yhdentekevää huttua Jericho-nimisen terrostin jahtaamisesta, mutta juonen avulla selitetään yksi pelin tärkeimmistä ominaisuuksista. Päähenkilö John Tanner kykenee tiirailemaan kaupunkia lintuperspektiivistä ja ottamaan haltuunsa minkä tahansa kaduilla kulkevista autoista. Tällä ominaisuudella  voi mennä suoraan mihin tahansa pelattavissa olevista tehtävistä tai tallille josta voi valita käytössä olevan auton. Mikäli pelaaja nappaa jonkin kaduilla kulkevista autoista haltuun voi sillä ajaa jonkin tehtävän aloituspaikkaan ja suorittaa tehtävän sitten tällä autolla. Tehtävistä ja kaytännössä kaikesta mitä mitä pelaaja tekee jaetaan willpower-pisteitä, joka toimii pelin valuuttana. Pisteillä voi aukaista uusia autoja (avaamattomiakin voi kaduilta silti löytää) sekä erikoiskykyjä.

Autoja on useita kymmeniä kolmessa eri kategoriassa. Nopeita ja ketteriä urheiluautoja, jenkkimuskeleita jotka tahtovat kulkea kylki edellä, sekä erilaisia maasto- ja kuorma-autoja. Kullakin autotyypillä on hyvä ja huono ominaisuus. Urheiluautot kulkevat todella lujaa, mutta ne eivät kestä paljoa. Muskeliautot ovat hitusen kestävämpiä ja lähtevät driftailemaan erittäin helposti. Kuorma-autot ovat sitten kaikkein hitaimmat ja kestävät hurjan määrän rankaisua.

Ajotuntuma on selkeästi tehty  muskeliautojen ehdoilla, sillä riittävän lujaa ajaessa mikään autoista ei tahdo kääntyä normaalein konstein ja muskeliautot ovat ainoita joilla driftaaminen helppoa. Pelin alkupuolella tällä ei niin ole väliä koska nopeimpia autoja ei ole vielä saatavilla, mutta myöhemmin on pärjätäkseen pakko päästää perä heittelemään ja antaa renkaille runtua.

Peli näyttää varsin hyvältä, ajaminen on mukavaa ja kaikkea ryydittää taustalla soiva erinomainen rockia ja funkia yhdistelevä soundtrack. Pelin täydelliseen läpäisyynkin saa käytettyä parikymmentä tuntia, joten nykyisin alekorissa viihtyvänä pelinä tämä on erinomainen valinta.