Tuskapaatti

Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi on ruotsalaisen Jonas Jonasson 2009 ilmestynyt romaani. Kirja sai huikean suosion sekä kotimaassaan että ulkomailla ja se kipusikin vuonna 2010 Ruotsin myydyimmäksi kirjaksi. Humoristisessa teoksessa päähenkilö Allan Karlsson kyllästyy tylsään meininkiin ja päättää 100-vuotis syntymäpäivänään kiivetä ulos vanhainkodin ikkunasta. "Kun elämä menee jatkoajalle, on helppoa ottaa pieniä vapauksia", Allan miettii ja niin alkaa seikkailu, joka vie lukijan Ruotsin maaseudulta Venäjän, Pohjois-Korean ja Indonesian läpi aina Amerikkaan ja sieltä takaisin Ruotsiin. Seikkailun ohessa Allan kasvaa lapsesta aikuiseksi noudattaen äitinsä viimeisiä sanoja: ”Se mikä on niin on ja se mitä tapahtuu tapahtuu.” Allan välttelee politiikkaa ja ei muodosta poliittisia mielipiteitä mistään, sillä niistä on vain päänvaivaa. Allanin intohimo on räjäyttäminen ja juuri sen vuoksi hän pääsee elämänsä aikana tapaamaan valtiopäämiehiä, diktaattoreja ja m...

Arvio on pyritty kirjoittamaan täysin spoilerittomaksi, kuvaillen lähinnä omia tuntemuksiani elokuvasta. Lue silti omalla vastuulla. Vuonna 1987 ilmestyneestä RoboCopista on täysin ansaitusti muotoutunut arvostettu scifi-klassikko ja ajatus sen filmatisoinnista uudelleen tuntuukin aluksi pyhäinhäväistykseltä ja puhtaalta rahastukselta. Kaikesta huolimatta päätin silti käydä elokuvan katsomassa. Olin henkisesti varautunut raskaaseen pettymykseen. Välittömästi elokuvan alettua aloin vaistomaisesti verrata sitä vuoden 1987 versioon. Onneksi tajusin lähes samantien, että se ei kannata. Käy katsomassa José Padilhan ohjaama RoboCop, sanoo Alex Murphy (Joel Kinnaman) En tiedä voiko uuden RoboCopin kohdalla puhua vanhan elokuvan uudesta filmatisoinnista, sillä vaikka juonen piirteet osittain samoilla poluilla menevätkin, on mukana paljon uutta ja erilaista. Ja mikä tärkeintä, kuten alkuperäisessä RoboCopissa, myös uudessa versiossa pääosassa ovat inhimillisyys ja sen tutkiminen. Mie...

Kävinpä katsomassa Gravity-elokuvan ja vieläpä 3D versiona. Nyt monet varmasti nyrpistävät nenäänsä sanoen "pyh, 3D leffoissa on ihan turhaa paskaa!". Niinhän se valitettavasti monessa leffassa onkin mutta onneksi on myös näitä poikkeuksia. Olen aina kuulunut niihin jotka pitävät 3D elokuvista. Omasta mielestäni se on ollut mukava uudistus elokuvissa ja parhaimmillaan toimii hienosti. Liian usein tosin tulee vastaan elokuvia joissa 3D efekti hyppii silmille ja tuntuu että koko elokuvan tarkoitus on näyttää miten "hienoja" juttuja 3D:llä ollaan saatu aikaiseksi. Gravity poikkeaa tästä joukosta rajusti. Ihan alkuun olin jopa epävarma että toimiko 3D-lasit. 3D efekti elokuvassa ei puskenut mitenkään silmille mutta kun lasit otti silmiltä huomasi valtavan eron. Gravityssä 3D efektiä käytetään tehokeinona, ei prassailuun. 3D tukee tarinaa ja tempaa mukaansa. On upeaa katsella kun avaruusalus ja ihmiset leijailevat valkokankaalla keskellä ei-mitään, sitähän se avar...

Räyhä-Ralf on Disneyn uusin klassikkoleiman saanut elokuva ja se kantaa numeroa 52. Disneyn sekä videopelien ystävänä Räyhä Ralf on mitä mielenkiintoisin elokuva, koska se sijoittuu kolikkopelihalliin. Oikeastaan tarkemmin sanottuna hallissa olevien kolikkopelien sisuksiin. Räyhä-Ralf on pahis vaikka ei sitä haluaisikaan välttämättä olla. Hän on kyllästynyt olemaan Fix-It pelin Felixin varjossa. Hänellä ei tunnu olevan ystäviä ja asuu kaatopaikalla. Ralf haluaa saada kunnioitusta ja arvostusta samalla tavalla kuin pelin ”hyvis”, eli Felix ja lähtee sitä etsimään muista hallin kolikkopeleistä. Hauskoja yksityiskohtia pystyi hakemaan klassikkopeleistä koko elokuvan ajan. Disney on lainannut hahmoja tarinaan useista eri peleistä kuten Pac-Manista tai vaikkapa Mariosta. Disney tyyliin hulvattoman hauskaa ja laadukkaalla toteutuksella tehty elokuva jaksoi viihdyttää koko sen keston ajan. Elokuva on ehkä hieman aikuismaisempaan tyyliin tehty ja lapset eivät tietenkään samalla taval...

Ihan alkuun on pakko todeta että huhhuh mitä paskaa. Siis oikeesti, huhhuh. Roolisuoritukset leffassa on luokkaa "hei, harjoteltiin ala-asteella näytelmää ja tällänen tästä nyt tuli". About 10v kakarat näyttelee aviopuolisoita ja yritysjohtajia. Ei jumalauta. Leffan juoni nyt on täynnä reikiä ja ulostetta mut eikai se oo niin justiinsa. Kaikesta paistaa läpi amatöörimäisyys. Kokoajan takaraivossa jyskyttää ajatus, että ei nää oo voinu olla tosissaan. Leffan budjetiksi on IMDB:ssä arvioitu n. 460 000e. Varmaan 400 000e menny tiimin Viron risteilyihin ja 60 000e käytetty leffaan. Jos nyt jotain positiivista leffasta täytyy kaivaa niin laiva oli saatu näyttämään todellisuutta hienommalta ja suuremmalta. Leffassa käytettävät puhelimet näytti olevan Nokian N9 laitoksia joka on aika harvinainen veto. Äänimaailma oli suomalaisista leffoista poiketen aika kohdillaan, puheesta sai selvän eikä se ollut sellaista perinteistä kuiskausta kuten niin monissa muissa suomalaisissa leff...

Kuten useimmat muistanevat, Star Trek sai J.J. Abramsin toimesta rebootin vuonna 2009, jolloin ilmestyi uuden kaanonin ensimmäinen elokuva, suoraviivaisesti nimetty Star Trek. Ajallisesti elokuva ajoittui Star Trek -maailmassa aikaan hieman ennen alkuperäisen Star Trek sarjan alkua ja kertookin alkuperäisen sarjan miehistön alkuvaiheista painottuen erityisesti Kirkiin ja Spockiin. Into Darknessissa aikaa on kulunut noin vuoden verran siitä mihin edellinen elokuva jäi. Kuten usein käy, elokuva heijastaa nykymaailman menoa, niin tälläkin kertaa. Perusteemana on terrorismi ja terroristin jahtaaminen, kuulostaa tutulta, eikö vain? Sen enempää juonta paljastamatta, jälleen ollaan Star Trekmäisesti vaikeiden tilanteiden edessä ja miehistön täytyy venyä äärimmilleen hoitaakseen homman kotiin. Hieman harmillisesti parissa kohdassa ollaan menty sieltä missä aita on - jos nyt ei aivan matalin - niin ainakin helposti ylitettävissä. Scifissä on helppo kirjoittaa itsensä ansaan keksimällä liian...