Helsingistä löytyy käytännössä neljä kunnon frisbeegolfrataa: Tali, Meilahti, Siltamäki ja Kivikko. Näistä Suomen vanhin rata, Meilahti, on 16 korinen, muut 18 korisia. Kivikko puolestaan on radoista uusin ja se näkyykin radan ulkoasussa. Radalla on asianmukaisesti todella hyvät ja informatiiviset väyläkuvaukset jokaisen tiiauspaikan vieressä, väylät ovat myös hyvin hoidetut ja selkeät. Näiden pidempien ratojen lisäksi Munkkiniemestä löytyy yhdeksänkorinen helppo puistorata joka on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.
Itse aloitin frisbeegolfin pelaamisen, eli fribaamisen, aika tarkkaan kuukausi sitten (16.7.) Kivikossa. Kivikon rata on sen selkeyden puolesta hyvä rata aloittelijoille tutustua lajiin, ehkä skipaten väylän yksi. Kivikon ensimmäinen väylä alkaa heti tylysti isolla vesiesteellä joka on syönyt varmasti lähes jokaiselta harrastajalta vähintään yhden kiekon. Pääasiassa Kivikon rata on selkeä ja tilava puistorata jossa on hyvin erilaisia väyliä. Radan mieleenpainuvin väylä itselle on selkeästi väylä numero kahdeksan. Tässä väylässä heitetään korkean kukkulan päältä 113 metrin päässä olevaan koriin. Väylä on erittäin tilava, OB-alueista (Out of Bounds) ei käytännössä ole vaaraa. Väylä on yllättävän haastava koska kukkulalta alaspäin heittäminen on aina todella haastavaa. Myös väylät 14, 15, 16 ja 17 ovat itselle mieluisia. Väylät ovat lyhyitä, mutta mielenkiintoisia, metsään tehtyjä väyliä joissa vaaditaan tarkkuutta ja taitoa eikä niinkään raakaa voimaa pitkien heittojen nimissä. Kivikon rata on arviolta sellainen semivaikea, ei mikään Tali mutta ei myöskään mikään Munkkiniemi.
Talin frisbeegolfrata on mielestäni Helsingin radoista ehdottomasti haastavin. Talin radalla OB-alueet ovat todella tiukat ja täällä tuleekin helposti heitettyä turhauttavasti radalta ulos. Myös puuesteitä radalta löytyy kiitettävän paljon, toiset tykkäävät - toiset ei. Ensimmäinen väylä Talissa on sikäli harvinainen että se on Par 5 rata käsittäen 216 metriä heiteltävää. Par-lukemalla kerrotaan monellako heitolla ratasuunnittelija on suunnitellut radan heitettävän. Radalla etenkin väylät 8, 9, 10 ja 11 ovat todella ahtaita ja näissä allekirjoittanut on heittänyt reilusti OB-heittoja. Väylä 14 on myös melko haastava, koska väylän keskellä on iso OB-alue joka pitää kiertää oikealta tai vasemmalta. Heittopaikka on pienen kukkulan päällä joka vaikeuttaa väylää entisestään. Tällä väylällä tuli vastaan myös melko harvinainen näky.
Siltamäen rata on kokenut vast'ikään uudistuksia. Radalle on saatu nyt mukaan myös 18. kori ja muutaman radan aloituspaikkoja on hieman siirretty. Siltamäen rata sijoittuu mielestäni Kivikon ja Munkkiniemen välimaastoon, ollen melko helppo rata. Tosin täältä löytyy yksi erinomaisen v****mainen väylä, nimittäin väylä numero 8. Väylällä on tarkoitus heittää oikealle kaartaen lampi kiertäen korille. Oikealle heittäminen on yleisesti melko vaikeaa koska oikeakätisenä rystyltä (ns. normaali heittotyyli) heittäen kiekot kaartavat luonnollisesti vasemmalle. Mikäli kiekko plumpsahtaa lampeen, voi kiekolle sanoa samantien hyvästit. Lammen vesi on sen verran sameaa, likaista, paskaista, yököttävää että kiekon löytäminen sieltä on verrattavissa lähinnä lottovoittoon. Radan väylät 3 ja 18 ovat todella lyhyitä joten näissä on helppo kokea onnistumisen tunteita :) Erinomainen rata kaikenkaikkiaan. Sopivan helppo ollen samalla sopivan haastava mikäli lähtee metsästämään Par-kierrosta tai jopa miinuskierrosta.
Meilahden rata on siis Suomen vanhin frisbeegolfrata. Rata on rakennettu käytännössä metsäisen kallion sopukoihin, eli kiipeilyä luvassa. Radan suurin ongelma mielestäni on se, että väylillä ei ole väyläkuvauksia eikä käytännössä missään väylällä näe koria lähtöpaikasta. Eli heitot lähtee sokkona ja mukana on hyvä olla joku opas joka tietää miten rata menee. Väylät itsessään ovat lopulta melko helppoja, mutta sokkoisuus ja kallioisuus tekevät niistä pirullisia. Koska rata sijaitsee melko lähellä Helsingin keskustaa, takaa se sen että radalla on varmasti aina muitakin pelaajia. Eli melko ruuhkainen, melko helppo, melko pirullinen, pirun sokkoinen ja sokkeloinen - sellainen on Meilahden rata :)
.jpg)
Viimeisenä mutta ei mitenkään vähäisimpänä esittelen Munkkiniemen radan. Munkkiniemen radasta jää hieman purkkaviritelmä-fiilis. Rata on rakennettu Munkkiniemen puistoon joten väyliä halkoo parilla väylällä pyörätiet joissa saa olla tarkkana pyöräilijöiden ja lenkkeilijöiden varalta. Munkkiniemen rata on mielestäni Helsingin radoista helpoin. Täällä hyvä pelaaja heittää helposti Par-tuloksen, ehkä jopa muutaman miinuksenkin. Väylä kuusi on tältä radalta lempparini. Väylä on lyhyt ja suora, helppo heittää kakkosella ja saada hyvä mieli :)
Ihan hulluja ratoja!
VastaaPoista